« Home | Kesän muistoja » | Lounastusta Tampereella » | Pendolino Tullintori » | Outoja taideteoksia Tampereella » | Turistit Tammelantorille » | Kalevankangas » | Tarinaa Tammelasta » | Juhannuskylä » | Pispalan Sottiisi » | Sorsapuisto » 

maanantaina, lokakuuta 08, 2007 

Viljo Kajavan Kyttälää

Aluksi vähän siitä, mikä Kyttälä oli ja missä se sijaitsi. 1850-luvulla Tampereelle perustettiin tehtaita ja väkeä tuli. Tammerkosken länsipuoli oli vielä kaupungin ulkopuolella, ja Hatanpään kartano alkoi vuokrata sieltä maita pikkuväelle, "numerotorppareille". Alueelle syntyi sekalainen yhdyskunta kaikenkarvaisia tönöjä, joiden halki virtasi Ronganoja - se laski Tammerkoskeen.

Kyttälä-nimi ei tule kytistä, he sinne tuskin uskaltautuivat (siihen aikaan ja vähän myöhemminkin Tampereella oli "kaksi poliisia ja yksi pappi", kuten isoäitini äiti tapasi sanoa). Nimen alku on Skyttälä-nimisessä torpassa, joka sijaitsi nykyien Suomen Pankin rakennuksen paikalla. Arvaukseni on, että kyseessä oli sotilastorppa, Skytte-nimisen henkilön, mutta tämä on vain arvailua.

Kyttälä oli "korttiveijareiden rytöpesä", mutta siellä asui myös köyhempää työläisväkeä - useimmissa rakennuksissa oli vuokralaisten lisäksi lukuisia alivuokralaisia.

Tuntemattoman ottama kuva jostakin Kyttälän pihasta

Vuonna 1877 Kyttälä lopulta liitettiin osaksi Tampereen kaupunkia. Samalla kaupunginosaa alettiin purkaa ja asukkaita häätää. Osa pääsi asumaan Tammelaan, osalle luovutettiin tontti Armonkalliolta (muistin virkistämiseksi - Lapintie on Armonkalliolla). Nimi tulee viiden vuoden verovapaudesta niille, jotka rakensivat Armonkalliolle.

Ymmärrettävää siis, että kauppias Ruuskanen sai monet alaleuat loksahtamaan sijoiltaan, kun hän rakensi venetsialaista tyyliä seuraavan palatsinsa kosken länsirannalle. Mehän emme enää näe Ruuskasen taloa alkuperäisessä asussaan - siihen osui pommi talvisodassa ja yläosa meni uusiksi.

Uusiksi meni myös Kyttälä 1800-luvun lopulla. Hämeenkatua jatkettiin ja liiketalot alkoivat nousta. Tämän päivän Kyttälä on jotakin aivan muuta kuin Viljo Kajavan Kyttälä (niin, kyllä minä lopulta pääsin Kajavaankin asti!)

Ronganojan kortteli
on yöllä pimeä,
siellä miehet hoilaavat,
ne hoilaavat,
ja kuu on yllä korttelin
kuin veitsi himmeä.

Ronganojan kortteli
on pahamaineinen,
yöllä naiset itkevät,
ne itkevät,
ja kuu on yllä korttelin
kuin veitsi himmeä.

Ronganojan kortteli
se nukkuu myöhäiseen,
aamu on niin kalpea,
niin kalpea,
ja kuu on yllä korttelin
kuin veitsi himmeä.


Tämä on osa "Surullisesta laulusta Ronganojan Sallista". Koko arkkiveisu on Kajavan kokoelmassa "Tampereen runot". Runo on sävellettykin, ilmeisesti osana elokuvaa "Balladi Sallista", jota tosin en ole nähnyt.

Ronganoja itse on kadonnut, vaikkakin sen entisellä paikalla on nykyään Rongankatu; oja viemäröitiin ja jätettiin maan alle. Sallin lisäksi Kajava on muistanut muitakin tosielämän hahmoja:

Sakspekin-Kalle
kulki nurinkääntyneessä turkissaan
elämänsä vuodet,
ja saattoi kaikki sen ajan kaupungin vainajat
kohteliaasti keittiössä ryyppyään odottaen.

Siihen aikaan saattoväki tavattiin syöttää ja juottaa.



Kyttälänkadulla (se Stockmannin kääntöpuolen katu, jossa on Kyttis-pub, jossa puolestaan vanhan Kyttälän väki olisi ollut kuin kotonaan) on himmeäksi likaantunut pronssilaatta Leninin kunniaksi. V.I.Lenin asui tällä paikalla sijainneessa matkustajakodissa vuonna 1905. Matkustajakoti itse sijaitsi ränstyneenä ja luteineen 70-luvun taitteeseen asti; olen usein kävellyt sen ohi. Ei uskoisi nykyään. Kuten Kajava kirjoitti:

Kunnes vallankumousta valmistellessaan 1905
Vladimir Iljits
rähjääntyneet lentolehtiset povitaskussaan
sai turvan tässä kaupungissa,
eikä häntä Pispalantienoon puutarhurin talosta tavoitettu
eikä Tampereen matkustajakodeista.



Kokonaan ei Kyttälä ole tyyliään hukannut - Rautatienkadulla on seksikauppa, ja kapakoiden maa - Tampereen Soho - alkaa jo sieltä ja kiertyy sitten Hämeenkadun asemanpuoleiseen päähän, missä on huvipaikkoja vieri vieressä. Hauskimmin nimetty - minun mielestäni - on Punaisten Valojen vieressä; "Gobi Desert Canoe Club".


Hämeenkadun puoli onkin sitten amerikkalaistunut - on Deliä (Stockmann) ja McDonaldsia, löytyy New York, El Coyote ja Soul Cafe. Täällä eivät Viljo Kajavan runot enää kaiu, eivätkä Leninin askeleet kopise edes aamuyön tunteina.




Unohtunut on myös kansalaissota, joka tuhosi loputkin vanhasta Kyttälästä. Näin Kajava:

Kyttälä paloi. Hämeenkatu leimahti tuleen.
Kaupungintalossa naiskaartilaiset kuolivat kivääri sylissä
otsaluu murskana.

Mutta vasta oli itäpuoli menetetty,
kosken länsipuolella taistelivat viimeisine panoksineen
armeijan rippeet
kortteli korttelilta talo talolta Tamperetta menettäen.

Vanhaa historiaa, uutta kaupunkia. Otetaan sen kunniaksi Ale pupissa Rautatieläisten talossa.


Rautatieläisten talo edellisen vuosisadan vaihteessa oikealla - nykyään se on korkeampi. Vasemmalla "Bauerin hotelli", joka tuhoutui kansalaissodassa; tilalla on Scandic-hotelli (nykyään; sekös vasta on muuttanut nimeään, mm. Hotelli Emmaus, jolla nimellä vanha kansa sen vieläkin muistaa samoin kuin McDonaldsin talon KELAn talona).

kiitos taas mette tosi kiinnostavasta paikallishistoriapläjäyksestä!
onpa ollut upea tuo bauerin talo... vaan ei se scandickaan pöllömmältä näytä nykyasussaan.

Todellakin! Kiitos kovasti tästäkin historia tuokiosta. Näitä on niin mukava lukea. :)

Kauhean vanhoja juttuja kommentoin, mutta kun osuin vasta nyt löytämään tämän blogin... Sellainen pieni oikaisu vain, että Kyttälähän sijaitsee tietysti kosken itäpuolella, ei lännessä kuten postauksessa taisi lukea.

Mutta aivan ihana blogi! Tosi mielellään näitä lukisi enemmänkin, lisää kaivataan:)

t. tamperelainen viidennessä polvessa

- knull kοntakt tillаter kνinner å lete etter menn som
vil det samme som ԁеm – både i og utenfοr senga.
Kännеr du dіg еnsam еller vіll du
bara ha lite tіllfälligt seх ѕå har du definitivt hittat rätt,
på ѵår sаjt kan du hitta sexiga kvіnnor
oсh män som kanѕke kännеr sig lіka ensamma
som ԁu och som väntar рå att träffa någon att myѕa och ha sex med.
Loggа in och ԁiskutera alla dіna erotisκа begär och sexdrömmar med аndra kåta tјejer mеd stora brоst.
Feel free to visit my blog post :: tykke damer

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan: Bauerin talo oli 1918 kapinan aikaan jo Hospits Emmaus, eikä se kärsinyt sodassa muita vahinkoja kuin että Lapuan suojeluskunnan soppatykki piti siellä majaa pari päivää. -spo

Lähetä kommentti

Minä vain

  • Minä olen Mette
  • Tampere, Finland
  • Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.
Profiilini

Linkkejä

Powered by Blogger
and Blogger Templates