Tampereelta, meinaan

Tampereella vietettiin tavanomainen määrä kesätilaisuuksia, joiden ajaksi kaupunkia kaunistettiin. Kukkaisviikon värikkyys on aina loistavaa.


Toisaalta näkymät Keskustorilla olivat lähes koko kesän tällaiset; teltat vain vaihtuivat. "Kuvaaminen kielletty" - huh? Eipä tässä paljon kuvattavaa ollutkaan.


Jotakin uutta kivaakin saatiin - jäätelökahvila Koskipuistoon. Tosin joku ehti jo purnata siitä yleisönosastossa - peittää kuulemma perineisen näkymän hotelli Tammeriin. Minun mielestäni tällä kohtaa oli joka tapauksessa jäätelönmyyntikoju joka kesä, mutta jokaista ei voi miellyttää.


Katumusikantteja liikkui luonnollisesti koko kesän. Tänä vuonna bongasin vain yhden säkkipillin, mutta idästä päin tulleita musikantteja liikkui riittämiin. Kuvan miekkonen tanssitti nukkeaan ja musiikki tuli kannettavasta laitteesta, joka näkyy repun päällä. Olisi luullut, että hän olisi soittanut rockia, mutta eikös mitä - kappale oli "Mantsurian kukkuloilla".

Oikein hyvä haitarinsoittaja istui tuolilla Macdonaldsin kulmalla aseman päässä säässä kuin säässä. Samoin 2-3 miehen (päivästä riippuen) saksofoniyhtye soitti jazzia suuren osan kesästä. Heitä oli todella mieli pysähtyä kuuntelemaan aina, kun kohdalle osuivat.

Raatihuoneen nurkalla soitti mies kehnosti haitaria ja nainen paukutti epätahtiin tamburiinia. He taas kuuluivat toiseen ryhmään, romanikatukerjäläisiin, joiden seurueeseen kuului useita eri-ikäisiä yksilöitä. Heistä tuli kesän juttu, koska he leiriytyivät milloin minnekin pressun alle, ja taas lähetettiin paikalle poliisi ja Tamperelaisen valokuvaaja. En tiedä, miten kerjääminen menestyi, mutta seisoin kerran pankkiautomaattijonossa, kun näin huippuesiintyjän.

Nuori poika - vaikea sanoa ikää; siinä 13-16-vuotias - niin kaunis, että olisi kelvannut kirjahyllyn koristeeksi, pani ihan viereeni tyynyn. Sitten hän polvistui tyynylle, veti rukousnauhan puseronsa päälle, painoi kätensä yhteen ja loi silmänsä ylös taivaaseen. Aivan kuin 1800-luvun väripainokuva rukoilevasta nunnasta (sukupuoli oli tietenkin väärä). Vaikutelmaa hieman häiritsi, että rukousasennossa olevien kämmenten välissä oli McDonaldsin juomamuki rahankeruuta varten ja katse kohdistui paitsi korkeuksiin, myös ohikulkevien kasvoihin. Olisi ehkä menestynyt paremmin katolisessa maassa.


Arvelisin, että vanhukset olisivat tehokkaampia, kuten tässä Helsingissä ottamassani kuvassa. Tällä hetkellä Tampereen Hämeenkadulla on vielä muutama aikuinen mies, jotka eivät ole romaneja. Poliisi arvelee heidän olevan unkarilaisia, mutta uskoo heidän katoavan, kunhan ilmat vielä kylmenevät.


Ja sitten Tampereen jokakesäinen riesa - kurittomat pyöräilijät. Tässä kaivellaan polkupyörän avainta. Pyörät oli parkkeerattu sikinsokin kenkäkaupan ikkunan eteen huolimatta selvästä kyltistä (alla suurempana).




Ja tässä vielä kesän uusin ja viehättävin terassi, Alepupi rautatieaseman päässä Hämeenkatua. Valitettavasti Alepupi on varsinainen äijäparlamentti, johon nainen ei oikein viitsi yksin mennä.

Terassi on vieläkin auki. Kiinnostavaa nähdä, pitävätkö he sen auki lumiin asti. Ja istujia riittää; terassille pääsee suoraan pubista eikä sinne muualta pääsekään, joten se ratkaisee tupakkatilaongelman mukavasti.