Tampereelta, meinaan

Tammelan kaupunginosa sai nimensä Hatanpään kartanon Tammelan torpasta. Torpan alue merkittiin isojakokarttaan jo vuonna 1758, silloin ruotsalaisen kaidekauppiaan nimiin. Sittemmin torppariksi tuli ruotusotamies Tuomas Tammerström, jonka poika otti nimekseen Heikki Tammela. Tammela on siis saanut nimensä jo 1700-luvun puolivälissä. Kaupunki osti myöhemmin Hatanpään kartanon maat, ja 1900-luvun vaihteessa Tammelassa asui jo 7000 asukasta.

Emil Aaltonen, Tampereen oma patruuna, rakensi Aaltosen Kenkätehtaan Tammelaan. Hän rakennutti myös upean Pikilinnan henkilökunnan asunnoiksi, mutta pääasiassa Tammela oli puutalojen ja kenkätehtaalaisten kaupunginosa 1960-luvulle asti.

Suihkulähde Emil Aaltosen muistoksi valmistui 1969. Urho Kekkonen oli kunnioittamassa tilaisuutta. Sen kunniaksi Tammelantorin puisto muutettiin Emil Aaltosen puistoksi, mutta ei sitä nimeä kukaan käytä - tamperelaiset ovat sitkeän uskollisia vanhoille nimille. Puistossa on myös talvisodan muistomerkki. Tampereen kaupungin sivut muistuttavat, että muistomerkin paikalta lähtivät aikoinaan Tampereen miehet talvisotaan.

Tammelan Voima oli huonossa maineessa juottolana. En tiedä, ovatko paikalla toisiaan seuranneet ravintolat onnistuneet tätä mainetta puhdistamaan - tällä hetkellä ravintolan nimi on "Aino ja Ilmari". Alkuaan talo oli kyllä hyvinkin hyvämaineinen. Osuusliike Voima rakensi talon liike- ja asuinhuoneistoita varten.

Rakennuksen alimmaisen kerroksen torin puolelle sijoitettiin tilavat ruoka- kangas- ja sekatavaramyymälät varastoineen. Tammelan Puistokadun puolella oli osuuskunnan annosruokala, jonka keittiö oli pihanpuoleisessa siipirakennuksessa. Toisessa kerroksessa ruokalan kohdalla oli kahvilahuoneisto, jonka vieressä oli kaupungin sanomalehtilukusali. Ylimmässä kerroksessa lämmitettiin elokuun alusta uunein yksityisasuntoja, pääasiassa kolmen huoneen ja keittiön huoneistoja.

Ravintolatiloissa sijaitsi työntekijöiden ruokala. Toisessa kerroksessa oli kahvila ja lukusali, jonka yhteydessä oli Tampereen ensimmäinen sivukirjasto 1930-luvun alkuun asti. Sen kokoelmissa oli kokonaista 250 kirjaa.

Lainausasema oli avoinna kolme tuntia päivässä. Sinne sijoitettiin aluksi 100 nidosta pääkirjaston yleisestä lainausosastosta ja 150 nidosta nuorten ja lasten lainausosastosta. Kirjavarasto oli tarkoitus vaihtaa kerran vuodessa. Seuraavana kesänä lisättiin kirjojen yhteismäärää 500 nidokseen. Lainausasemalta saattoivat lainaajat tilata myös pääkirjaston kirjoja. Tilauksia tehtiin alussa niin runsaasti, että lapsilta täytyi tilausoikeus joksikin ajaksi kieltää.Lainausliike kasvoi ensimmäisinä vuosina voimakkaasti, vuonna 1924 lainattiin Tammelan lainausasemalta 20 509 nidosta.

Kirjastoa siirreltiin paikasta toiseen, kunnes se vuonna 1957 sijoitettiin Tammelan koululle. Vuonna 2003 kirjasto siirrettiin Sampolaan.

Tammelan kaupunginosa on hävitetty kolme kertaa. Ensin se pommitettiin maan tasalle kansalaissodan aikana, sitten toisessa maailmansodassa. Viimeisin tuho alkoi 1960-luvun lopulla, jolloin kaupunginosa modernisoitiin nykyiseen asuunsa. Suuresti on Puu-Tammela muuttunut. Alkuperäistä rakennuskantaa on jäljellä enää Annikinkadulla. Mallia voi käydä katsomassa Amurin työväenmuseosta.


Uutta uljasta Tammelaa